-- mikä on mitäkin, tai ei ole (Käsiterealismin paluu 3)
1.
Uskonto on logiikkaa. Jos jokin on uskonnolliselle ajattelulle ominaista, niin nimenomaan se, ettei tätä ajattelua voida kyseenalaistaa sen sisältä käsin. Uskonto sulkeutuu omiin totuusehtoihinsa. Se on myös logiikan perusominaisuus. Logiikka sulkeutuu aina oman ontologiansa piiriin – kysymysten ja vastausten on täytettävä samat loogisuusehdot. Logiikka ei pysty ratkaisemaan mitään lähtökohtaisia kysymyksiä – se ei pysty ratkaisemaan kumpi oli ensin, muna vai kana – mutta jos oletamme, sovimme tai päätämme ottaa toisen näistä lähtökohdaksi, loppu seuraa sitten loogisessa järjestyksessä. –
2.
Kuten uskonnon totuudet sulkeutuvat omaan piiriinsä, ja uskonto tarjoaa parhaat vastaukset ongelmiin joiden syntymisessä se on jo ollut mukana, samoin loogiset päättelyketjut pystyvät luomaan selvyyttä vain kysymyksiin, jotka on asetettu saman logiikan ehdoilla. Logiikka ei siis ole logiikkaa, vaan joukko omaehtoisia loogisia avaruuksia, mahdollisia maailmoja, joissa kussakin vallitsevat omat alkuehdot ja niiden mukaiset lopputulemat. Vaikka kuvittelemme logiikan olevan jotain yleispätevää, sen ansiot ovat aina ansioita annetussa todellisuudessa, ja virheet virheitä vain tietyssä systeemissä.
3.
Kysymykset eivät siis oikeasti ole kysymyksiä, vaan loogisia ehtoja, joihin jo sisältyvät mahdolliset vastaukset. "Arvoitusta ei ole", totesi Wittgenstein. Vastaukset eivät ole vastauksia, vaan kysymyksen loogisten muotojen toistoa. Kysymykset ja vastaukset ovat toistensa tautologiaa.
4.
Kun logiikka on vain työkalu, kuten saha ja kirves, joita voidaan käyttää tuhansiin tarkoituksiin, eikä logiikalla itsellään ole tarjottavana mitään kaikenkattavaa totuudellisuutta, mikä sitten kertoisi totuuden ihmisestä? Ehkä niin sanotut ihmistieteet? – Mutta ihmistieteet eivät kerro totuutta ihmisestä, vaan vähintään kaksi totuutta ihmisestä. Toinen totuus on sosiologinen, yhteisöilmiöitä koskeva totuus, toinen psykologinen, yksilöä koskeva totuus. Kumpikaan ei ole koko totuus, eikä kumpikaan totuus palaudu toiseensa. Erityistieteet ovat ontologisia loogisia avaruuksia, joissa kullekin tieteelle ominaiset suureet ja mittayksiköt määrittelevät todellisuutta. –
5.
Ihmistieteillä ei toistaiseksi ole tarjota vastauksia esimerkiksi kysymykseen, miksi joukkohypnoosiin riehaantuneet mellakoitsijat tekevät ryhmässä tekoja joita heistä yksikään ei yksinään tekisi. Meidän on vain hyväksyttävä tosiasia, että ryhmäkäyttäytyminen on eri asia kuin yksilökäyttäytyminen. Mutta sen sijaan, että tätä ryhmän ja yksilön määrittelemätöntä suhdetta käännettäisiin näkyville ja käsiteltäisiin – sen sijaan se jätetään käsittelemättä, koska kaikki mahdolliset yhteydet tiettyjen ryhmien ja tiettyjen yksilöiden välillä voitaisiin tulkita jonkin kansanryhmän väheksymiseksi ja rasismiksi. – Ja juuri tätä käsittelemättömyyttä protestoidakseen niin sanotut rasistit vaistomaisesti haluavat varata sen mahdollisuuden, että joillakin ryhmillä voi olla joihinkin yksilöihin jokin käyttäytymistä määräävä suhde.
6.
Siihen, ettemme jotakin asiaa tiedä, ei pidä suhtautua niinkuin rasisteihin suhtaudutaan – siis ettei sellaisia kysymyksiä saa esittää, joihin suljetussa todellisuudessa ei ole vastauksia. Ihminen on enemmän kuin ne tiedolliset ajatusaitaukset, joita kunkin ajan aikalaisrationaalisuus on historian eri vaiheissa korviemme väliin rakentanut. Ihminen osaa esittää myös aivan uusia kysymyksiä – luoda uuden lähtökohdan, nurkanvaltauksen loogiselle avaruudelle, joka nielaisee ja sulkee lopulta sisäänsä jo olemassaolleita todellisuuksia. Aivan kuten uuden ajan tiedolliset lokerot korvasivat osan uskonnollisista totuuksista.
7.
Niin sanotun rasismin kuvitellaan olevan jonkinlaista väärää yleistämisestä – että leimataan kokonainen viiteryhmä yksittäisen yksilön perusteella, tai päinvastoin, kuvitellaan jokin kansanryhmä ominaisuuksiltaan sellaiseksi-ja-sellaiseksi, ja näiden ominaisuuksien kuvitellaan määräävän jokaista ryhmän yksilöä. Rasismi voi kuitenkin olla jotain aivan päinvastaista – sitä että väärällä tavalla yleistävän käsitteenmuodostuksen valheellisuus vaistotaan. Tai ettei siihen uskota – ettei uskota kaikenkattavaan, yli kaikkien tiedonalojen ja raja-aitausten ulottuvaan totuudellisuuteen. Ettei siis itsestään selvästi pidetä totuutena sitä että yhteisöilmiötä ja yksilöilmiöitä nykyiseen tapaan yritetään kuvata yksillä ja samoilla yleiskäsitteillä – juuri niillä joilla yhteisöilmiöt ja yksilöilmiöt ylimalkaan on mahdollista sekoittaa keskenään.
8.
Rasisti ei ole rasisti, vaan tavallinen ihminen, joka on kahdessa paikassa – yhteisötodellisuudessa ja yksilötodellisuudessa – yhtä aikaa. Rasistiksi muuttuu jokainen joka vaistoaa, ettei tietomme näistä kahdesta todellisuudesta riitä määrittelemään koko totuutta ihmisestä. Rasisti on ihminen, joka ei pysty hyväksymään sitä, että se mitä ei tiedetä, pitää määritellä vääräksi, vaan haluaa varata mahdollisuuden, että siinä, mitä ei tiedetä, voi olla myös totta.
9.
Aikalaisajattelussamme, aikalaisrationaalisuudessamme, me olemme omaksuneet jonkinlaisen jumalallisen roolin – koemme nousevamme kaikkien tiedollisten lokeroidemme yläpuolelle, päältäkatsojiksi, katselemaan kaikkea luojan silmin, korkeuksiin, joista voimme luoda "yleiskatsauksen" (Wittgenstein) koko todellisuuteen. Siitä positiosta on luontevaa käyttää yleiskäsitteitä -- sellaisia kuin "uskonto", "järki", "ihminen", jne. – Oikeasti todellisuudessa on olemassa vain historian, sosiaaliyhteyden, aikakauden, kulttuurin ja oman henkilöhistoriansa määräämiä ihmisiä, joita voidaan nostaa lähikuvaan ja tarkastella esimerkiksi joko yhteisöilmiöiden lokerossa tai ideaiseen yksilölliseen yksinoloon eristettyinä – mutta todellisuudessa ei ole sellaista yhtä ja yleistä asiaa kuin "ihminen".
10.
Ihminen ei siis ole ihminen – siis sellainen yleiskäsite kuin ihminen merkitsee vähintäänkin kahta ihmistä, yhteisöolentoa ja yksilöolentoa. Hieman vaikea asia syvällisesti ymmärrettäväksi. Yhtä vaikeaa on ymmärtää esimerkiksi sitä, ettei tiettyjä yleiskäsitteellisesti mieltämiämme inhimillisiä ominaisuuksia ole olemassa – ei ole esimerkiksi yleislaatuista "tahtoa". Tahto ei ole tahtoa. On olemassa kollektiivinen tahtotoiminto – se joka tänäkin päivänä tulee näkyviin joukkohypnoosissa ja esimerkiksi lähiömellakoissa – ja erikseen on olemassa se yksilöllisen tahdon mielikuva, jonka varaan olemme esimerkiksi rakentaneet liberalistisen talousjärkemme perustelut. –
--------------------
(Verkkolehti Uusi Suomi Puheenvuoro-blogi 23.1.2013 )
-----------------------------------
